Muistojen havinaa ulkopuolisen silmin – Kesätöissä Yliopistoseuralla

Olen viettänyt heinäkuun kaksi viimeistä viikkoa töissä Turun Suomalaisella Yliopistoseuralla. Ilmoitus kesätyöstä seuralla löytyi Turun Seudun Osuuspankilta, joka tarjoaa kesätyörahan yhdistyksille yhteensä 50 nuoren palkkaamiseen Turun seudulla tänäkin kesänä. En empinyt lähettää työhakemusta yhdistykseen, joka haki historiasta kiinnostunutta nuorta tarkkuutta ja ahkeruutta vaativaan työhön. Kuvaus kuulosti luonteelleni sopivalta. Lisäksi tuumin, etten varmasti pääsisi ihan joka työpaikassa penkomaan historiallisia aineistoja.

Kaksiviikkoinen rupeama Maaherran makasiinilla oli lyhyt, mutta tiivis. Ulkona jylläsi helleputki ja olin tyytyväinen saadessani levitellä valokuvia seuran kokoushuoneen pöydälle. Pääasiallinen tehtäväni seuralla oli numeroida laatikkojen ja hyllyjen syövereistä löytyneet kuvat sekä nimetä ja ajoittaa tilaisuudet, joista ne oli otettu. Pääsin työskentelemään salapoliisina, koska joihinkin kuvapinoihin ei ollut merkitty, mistä tapahtumasta ne olivat. Tämän jälkeen selvittelin kuvissa olevien ihmisten henkilöllisyyttä. Veikin paljon aikaa selvittää, kuka kukin oli otoksissa vaikkapa seuran 70-vuotisjuhlista vuodelta 1987. Pidin tätä työn jännittävimpänä ja palkitsevimpana puolena: oli hienoa huomata, kuinka päivä päivältä palaset loksahtelivat paikoilleen ja sain nimettyä yhä useampia henkilöitä.

Työssäni minut alkuun ohjeisti seuran koordinaattori Eeva-Maria Soikkanen, jonka kanssa sovin käytännön asioista ja jolta pyysin tarvittaessa apua. Pidin kesätyöni plussapuolena sitä, että sain itse päättää työaikani ja -päivieni keston, kunhan kymmenen päivän yhteenlasketut työtunnit vain täyttyisivät. Apunani tutkimustyössä toimi ennen kaikkea seuran vuosina 1980–2013 ilmestynyt Phoenix-lehti, mutta turvauduin myös seuran toiminnassa pitkään mukana olleisiin Tytti Sokuraan ja Heli Hurmeeseen, jotka ystävällisesti nimesivät minulle mysteereiksi jääneitä henkilöitä.

Huvittavaa työssäni oli se, että nyt päässäni on kuvapankki Yliopistoseurassa vaikuttaneista henkilöistä. Kuvissa vuosikymmenistä toisiin esiintyvät henkilöt alkoivat tuntua jo vanhoilta tutuilta, vaikka tosiasiassa en ole heitä edes nähnyt. Onkin ollut kiehtovaa elää joidenkuiden toisten muistoja: aistia juhlan tunnelma, myötäelää nuorten apurahansaajien jännitys ja tuntea iloisen yhdessäolon riemu.

Mielestäni Turun Seudun Osuuspankin kampanja tarjota yhdistyksille nuorten kesätyöpalkka on hieno ele nuorten työllistymisen tukemiseksi. Monilla yhdistyksillä ei ole omasta takaa resursseja kesätyöläisten palkkaamiseksi, ja joka vuosi iso määrä kesätyötä etsiviä nuoria jää vaille sitä. Itse olen tyytyväinen kesätyöhöni  sekä Osuuspankin että Yliopistoseuran osalta. Koen tehneeni hyödyllistä työtä sen eteen, että paitsi seura, myös koko suomalainen yliopistokulttuuri muistettaisiin. Aikanaan käsittelemäni aineistot päätyvätkin Turun yliopiston arkistoon, josta kuka tahansa pääsee tutkimaan niitä. Tätä työtähän voisi tehdä toistekin!

Maria Rajala
Turun klassillisen lukion abi